Joel 2

Vieläkin tulevista rangaistuksista

1Puhaltakaa torveen Siionissa, toitottakaa torvia pyhällä vuorellani. Kaikki maan asukkaat vapisevat, sillä Herran päivä tulee, ja se on lähellä: 2pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Kuin aamurusko vuorille on levinnyt lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevien polvien vuosiin saakka. 3Sen edellä käy kuluttava tuli, sen perässä polttava liekki. Kuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, mutta sen jäljessä on autio erämaa, eikä ole ketään, joka siltä pelastuu. 4Ne ovat näöltään kuin hevoset, ja ne juoksevat kuin ratsut. 5Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, rätisten kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet. He ovat kuin väkevä, taisteluun asettunut kansa. 6Heidän edessään kansat vapisevat, ja kaikki kasvot kalpenevat. 7He juoksevat kuin sankarit, kuin soturit he nousevat muurille. Jokainen kulkee tietään suoraan eikä mutkittele polullaan. 8Toinen ei sysi toistaan. Mies kulkee omaan suuntaansa. Heittoaseiden välitse he tunkeutuvat vahingoittumattomina. 9He ryntäävät kaupunkiin, juoksevat muurille, nousevat taloihin ja tulevat ikkunoista sisään kuin varas. 10Niiden edessä maa vapisee ja taivaat järkkyvät, aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet pidättävät valonsa. 11Herra antaa äänensä jyristä sotajoukkonsa edellä, sillä hyvin monilukuinen on hänen väkensä, sillä voimakas on hänen sanansa täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja hyvin pelottava. Kuka voi sen kestää? 12Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää luokseni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. 13Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, Jumalanne, luo; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa, ja hän katuu pahaa. 14Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, Jumalallenne. 15Puhaltakaa torveen Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. 16Kootkaa kansa, pitäkää pyhä kokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset. Lähteköön ylkä huoneestaan ja morsian kammiostaan. 17Papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, itkekööt eteisen ja alttarin välillä ja sanokoot: "Sääli, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanoiden pilkattavaksi. Miksi sanottaisiin kansojen keskuudessa: 'Missä on heidän Jumalansa?'" 18Herra kiivailee maansa puolesta ja säälii kansaansa. 19Herra vastaa ja sanoo kansalleen: Katso, lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että tulette niistä ravituiksi. Enkä anna enää häväistä teitä pakanoiden keskuudessa. 20Pohjoisesta tulevan karkotan teistä kauas ja syöksen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Mutta siitä nousee löyhkä ja kohoaa lemu. Sillä suurta pahaa se on tehnyt. 21Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria. 22Älkää pelätkö, kedon eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat satonsa. 23Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, Jumalassanne, sillä hän antaa teille vanhurskauden Opettajan ja vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen kuten entisaikaan. 24Silloin puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurnat pursuavat viiniä ja öljyä. 25Korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, tuo suuri sotajoukkoni, jonka lähetin teitä vastaan. 26Todella syötte kylliksi ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä kansani joudu iankaikkiseen häpeään. 27Tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä, ja minä olen Herra, Jumalanne, eikä toista ole. Eikä kansani joudu enää häpeään, iankaikkisesti.

Copyright information for FinSTLK2017